Raimo Peräkylä
Raimo Peräkylän tie yrittäjäksi ei ole kulkenut sitä yleisintä reittiä. Peräkylän matka yrittäjyyteen alkoi oikeastaan jo 1980-luvulla, kun hän vielä toimi Uudellamaalla nuorisotyöntekijänä. Sarkaa riitti, mutta seurakunnan tiukan taloustilanteen vuoksi töitä pystyttiin tarjoamaan vain muutamaksi viikoksi kerrallaan. Lopulta Peräkylä väsähti ja jotakin piti keksiä. Peräkylä perusti toiminimen, ja alkoi nuorisotyön ohella tekemään laadunvalvontaa. Taitoa oli karttunut aikaisemmin Tiehallinnon leivissä. ”Innostuin ajatuksesta. Toiminimi oli minulle mahdollisuus tehdä herran työtä huonolla palkalla”, Peräkylä sanoo. Seuraavat 7 vuotta Peräkylä pyöritti toiminimeä ja teki koulutyötä. Toiminimi toi elannon mutta tiukkaa oli, ja lopulta Peräkylä väsyi uudelleen. ”Se oli rankkaa. Välillä näki ihan Jumalan ihmeitä, kun rahaa ilmestyi postilaatikkoon. Silti laskut kasaantuivat ja talon myymistäkin alkoi harkitsemaan.”
Toiminimestä perheyritykseksi
Tilanne muuttui, kun Peräkylä sai työtarjouksen Seutulan lentokenttähankkeesta. Kolme kuukautta aikaisemmin Peräkylä oli nähnyt unen kalliosta, jossa oli kolme reikää. Kun hän sitten saapui työmaalle, odotti siellä tuttu kallio. ”Siinä vaiheessa tiesin, että tässä hommassa on isompi käsi mukana.” Siitä alkoi lentokenttien teko. Sittemmin toiminimi on laajentunut 8 työntekijän perheyritykseksi. Raimo Peräkylä oy:ssä työskentelee Peräkylän kolme poikaa, vävy sekä keskimmäisen pojan vaimo. Nyt yritys on ollut pystyssa 22 vuotta, ensin toiminimenä ja viimeiset 14 vuotta osakeyhtiönä. Yritys valvoo käytännössä kaikkia Suomen lentokenttiä, ja asiakkaana on satakunta suurta rakennusalan yritystä. Peräkylän yritys tekee maarakennuksen testausta, näytteidenottoa ja infrarakennuksen laadunvalvontaa.
Omat rajat tulleet tutuiksi
Peräkylä myöntää, ettei rankkuus yrittäjyyteen loppunut. ”Jos haluaa, että työ toimii pitää siihen käyttää aikaa ja tehdä hommia. Työpäivän keskipituus on varmasti 12 tuntia, joskus enemmän ja joskus vähemmän”, Peräkylä myöntää. Toisaalta kiinnostavaa ja monipuolista työtä jaksaa kyllä tehdä, eikä Peräkylän ole tarvinnut enää käydä loppuunpalamista yritysmaailmassa läpi. ”Olen oppinut tuntemaan omat rajani ja tunnistamaan milloin pitää keventää.” Kiitosta saa myös perhe. Peräkylä muistelee, että sukset ovat menneet työmaalla ristiin kymmenen vuoden aikana kerran – silloinkin työasioiden vuoksi. ”Onhan se mahtavaa kun saa tehdä omien poikien kanssa töitä ja yhteishenki on hyvä. Tarvittaessa pojat kyllä sanoo, että nyt voisit hiljentää tahtia.” Toisaalta väsähtäminen aikoinaan oli Peräkylän mielestä opettava kokemus. ”Ennen sitä oli vaikea ymmärtää ihmisiä jotka olivat väsyneitä. Kun sen kävi itse läpi niin Jumalan rakkaus avautui eri tavalla, samoin ymmärrys toisen ihmisen hädästä ja kivusta. Toivottavasti se pysyy mukana”, Peräkylä pohtii.
Varoja Jumalan työhön
Viimeiset pari vuotta ovat olleet Peräkylän mukaan erikoisia. Vaikka rakennusala on ollut hiipumassa, on töitä ollut ympäri vuoden niin paljon kuin on ehtinyt tekemään. Rakentamisen vaatimukset ovat tarkentuneet, mutta tekijöitä on vähän. Peräkylä on halunnut ohjata menestyksen yritysmaailmassa hyvään tarkoitukseen. Nuorisotyö on vieläkin yrittäjän sydämellä, vaikkei ole voinut siihen enää panostaa entisaikojen tapaan. Uusia tapoja auttaa on kuitenkin löytynyt, yhtenä näistä Fidan bisnestiimi. ”Viime syksynä rukoilin, että miten minun pitäisi varoja käyttää. Siitä meni pari tuntia, kun bisnestiimin Helsingin piirijohtaja soitti ja pyysi mukaan seuraavaan bisnestiimin kokoukseen.” ”Kun kuulin siitä työstä, se sytytti. Esimerkiksi raamattukouluhanke Afrikassa oli sellainen, jossa halusin olla mukana. Raamatun opetus ja seurakuntiin panostaminen on tärkeätä, ja siihen pitää satsata”, Peräkylä sanoo.
Teksti: Henrik Suni
Kuva: Jani Peräkylä